Explore Without Limits -retkikunta Grönlannissa Erik Aanderaan kanssa

Raymarinen lähettiläs Erik Aanderaa kertoo tarinansa yksinpurjehduksesta Norjasta Grönlantiin kesällä 2024: seikkailun, löytöretkeilyn ja vastoinkäymisten voittamisen matka.

Erik Aanderaan sanoin:

Viime vuonna päätin tehdä viimeisen yrityksen päästä Scoresbynsalmeen Grönlannissa, mitä olin yrittänyt kolme kertaa aiemmin – vuosina 2020, 2021 ja 2023. Saavuttaakseni Ittorqortoorminitin Scoresbynsalmessa Grönlannin itärannikolla valitsin lyhyemmän reitin: yksi pysähdys Shetlannissa, sitten Färsaarille ja lopulta Husavikiin Islannissa. Täältä haaste todella alkaa.

Matka Husavikista Scorebynsalmeen on 300 merimailia. Reitti kulkee suoraan, kunnes saavutaan Grönlannin virtaukseen, joka virtaa etelään noin 30–70 merimailin päässä Grönlannin rannikosta ja tuo mukanaan paljon Grönlannin pohjoispuolelta irronnutta jäätä.

Yksin purjehtiminen joutuu todella koetukselle täällä, koska on pysyttävä hereillä lähestyttäessä jääkenttää. On myös erittäin tärkeää, että pysyy lämpimänä ja käy välillä kannen alla. Turvallisempaa navigointia varten varustin veneeni Tessien eteenpäin suuntautuvalla Raymarine CAM210 -kameralla maston huipulla, Raymarine Cam 220 -kameralla ohjaamossa ja FLIR M300C -kameralla, joka on kiinnitetty maston keskikohtaan ja tarjoaa näkyvyyden kaikkiin suuntiin. Näin pystyin navigoimaan mukavasta hytistä käsin. Pystyin katsomaan kameroita ja ohjaamaan autopilottia sekä sisällä olevasta karttaplotterista, Raymarine Axiom+ 7 -laitteesta, että kahdesta ohjaamossa olevasta Axiom2 Pro S 9-laitteesta, joista toinen on karttaa ja toinen tutkaa varten.

Lähdin liikkeelle Husavikista ja suuntasin kurssini pohjoiseen kohti Scoresbynsalmea. Olin alusta asti huolissani, koska en tiennyt, mitä odottaa. En nukkunut matkan aikana, koska tunsin koko ajan jään uhan ympärilläni, vaikka tiesin sen olevan satojen mailien päässä.

Sumu ympäröi minut suurimman osan reitistä, mikä oli painostavaa, ja näkyvyys oli vain noin 100–200 metriä, joten tiesin, että kun hetki koittaisi, jäälohkareet ilmestyisivät yllättäen.

Kun matkaa oli jäljellä enää 70 merimailia, ilman lämpötila laski kolmeen asteeseen ja meren lämpötila kahteen asteeseen. Ilma oli erittäin kostea ja kylmä, ja tiesin jään olevan lähellä, koska olin saapunut jäävyöhykkeen virtaukselle. Menin alas hyttiin ja istuin alas seuratakseni M300C:n kamerakuvaa. Yläkamera oli sumun peittämä. Tavallisesti kostea ilma tekisi näkyvyydestä erittäin haastavaa, mutta M300C:n etuna on kuitenkin objektiivin lämmitys, jonka ansiosta pystyin näkemään eteenpäin.

Yhtäkkiä näin edessäni jotain valkoista, jonka luulin olevan lokkiparvi. Kun se tuli lähemmäksi, 70 metrin päähän keulasta, tajusin sen olevan jäätä. Juoksin ohjaamoon ja onnistuin juuri ja juuri väistämään sen. Se oli sekä pelottavaa että fantastista. Quantum 2 -tutka havaitsi myös kaikki ympärillä olevat jäälohkareet, koska meri oli tyyni. Se oli valtava apu ja rauhoitti hermojani paksussa sumussa, ja sen ansiosta löysin tieni kasaantuneiden jäälohkareiden läpi.

Jatkoin jäätä pitkin, kunnes saavuin Scorebynsalmeen. Vain kahden mailin päässä ankkurointikohdastani huomasin, että meressä oli valtava kasaantuneiden jäälohkareiden kerros. Tiesin olevani täysin uuvuksissa ja päätin, että tämä riitti, joten päätin luovuttaa ja käänsin suunnan takaisin kohti Islantia.

Olin erittäin iloinen, että olin päässyt näin pitkälle purjehdittuani tuhat mailia Norjasta täysin yksin. Retki oli paljon turvallisempi täyden Raymarine-varustelun ansiosta, mikä antoi minulle tarvittavan mukavuuden ja hallinnan päästäkseni turvallisesti määränpäähäni.